Kirjoittajat

Olen (O)saammeko jutella blogin kirjoittaja, mutta myös ”ylläpitävä voima”. Organisoin kirjoittamisprosesseja ja kirjoittajien välisiä keskusteluja, hion tekstejä tarvittaessa, ylläpidän blogi-alustaa teknisesti ja hoidan tiedottamisen.

Olen koulutukseltani puheterapeutti ja tehnyt pitkään töitä puhevammaisten lasten ja nuorten kanssa.

Työkokemuksen karttuessa huomasin, miten vähän meillä on tutkittua tietoa siitä, miten puhevammaiset ihmiset käyttävät kommunikoinnin apuvälineitä arkisessa vuorovaikutuksessaan. Innostuin jatko-opiskelusta ja aloitin keskusteluaineistojen keräämisen vuonna 2015. Koneen säätiön tukemana sain paneutua tutkimukseen kokopäiväisesti ja väittelin vuonna 2020.

Toimin Helsingin yliopistossa lehtorina ja työnkuvaani kuuluu niin opetus kuin tutkimuskin.

Asta Tuomenoksa

Asta on puheterapeutti ja väitöskirjatutkija, joka tutkii afaattisten ihmisten kotikeskusteluja.

Sanna Lemmetyinen

Sanna on puheterapeutti ja väitöskirjatutkija, joka tutkii apraktis-afaattisten ihmisten kommunikaatiotaidoissa tapahtuvia muutoksia ajan kuluessa.

Anu Klippi

Anu on logopedian professori emerita, joka on tutkinut erityisesti afaattisten ihmisten vuorovaikutusta.

Nimeni on Joni Pitkonen, olen melkein 37 vuotta vanha. Loukkasin pääni pahasti, kun kaaduin painitreeneissä vuonna 2010. Jouduin opettelemaan kaiken alusta (liikkuminen, puhe jne.), mutta vuosien varrella olen kuntoutunut hyvin ja olen siitä kiitollinen. Minulla on oikean puolen halvaus ja mm. afasia, mutta pystyn kävelemään ilman tukea, tekemään kotitöitäkin ja muuta normaalia itsekseni. Minulla on myös onneksi avustaja apuna, koska on paljon asioita, joissa kuitenkin tarvitsen apua. Asun Nummelassa yksin, minulla on kaksi poikaa. Tykkään katsoa elokuvia ja sarjoja, pelata lautapelejä ja korttia ja leikkiä kissani kanssa. Minä harrastan kävelyä ja voimaharjoittelua.

Tämän blogin kirjoittamisessa minua auttaa avustajani Maria.

Minä olen Tiina ja olen 55 vuotias. Minulla on koti Tikkurilan  keskustassa. Minulla on kaksi lasta: poika ja tyttö, jotka asuvat omillaan. 

Tammikuussa vuonna 2019 sain vesijuoksussa aivovaltimopullistuman. Oikea käsi ja jalka toimivat nyt heikosti. Pystyn kävelemään kepin avulla hitaasti. Aivoissa on ruttu, joka vaikeuttaa puhettani. Arkitilanteissa puhun välillä melko hyvin ja välillä tosi huonosti, riippuen vireystilastani ja tilanteesta.

Tykkään kävellä ulkona luonnossa. Luen kirjoja ja teen 1000 palan palapelejä.

Minä olen Kirsi ja olen 38 vuotias. Asun Helsingissä, Jätkäsaaressa. Minulla on ollut aivoverenvuoto 10 vuotta sitten. Aivoverenvuodosta johtuen minulla on oikeanpuoleinen halvaus ja afasia. Pystyn kuitenkin kävelemään keppiä apuna käyttäen. Onneksi olen myös vasenkätinen, joten minun ei tarvinnut opetella uudelleen käden käyttöä👍🏼

Minulla on äiti ja kaksi vanhempaa sisarta, joilla on molemmilla kaksi poikaa. Isäni kuoli 6 vuotta sitten.

Minä tykkään piirtää ja maalata. Katson leffoja ja kuuntelen kirjoja, koska en pysty niitä lukemaan. Kotona poljen kuntopyörää, jumppaan ja käyn kävelemässä melkein päivittäin. Käyn puheterapiassa ja fysioterapiassa joka viikko.

Olen toiminut reilut 15 vuotta puhevammaisten tulkkina oman yritykseni kautta. Suurin asiakasryhmäni on afaatikot.

Olen Kirsin ja Tiinan tulkki ja tätä blogia kirjoittaessaan he käyttävät minua tukenaan siihen, mihin kukin tarvitsee. He kertovat ydinsanoin joko puheella tai kirjoittamalla, mitä haluavat kirjoittaa blogiin. Minä laajennan asian lauseeksi. Sitten kysyn, tarkoitit tätä vai haluatko muuttaa jotain. Valmis teksti luetaan vielä yhdessä. Jos asiakas hyväksyy sen, lähetämme sen eteenpäin.

Irina Savolainen

katso esittely yllä

Kaisa Launonen

Kaisa on puheterapeutti ja tutkija, joka on perehtynyt erityisesti tukiviittomien käyttöön viestinnässä, mutta osallistunut myös aktiivisesti kansainväliseen avusteisen viestinnän tutkimushankkeeseen.

Kirsi Neuvonen

Kirsi on puheterapeutti ja väitöskirjatutkija, joka tutkii avusteisissa keskusteluissa esiintyviä merkitysneuvotteluita.

Susanna Lähteenmäki

Susanna on ohjaava opettaja, bliss-kouluttaja ja kasvatustieteen tohtori, joka tarkasteli väitöskirjassaan CP-vammaisten nuorten elämäntarinoita.

Olen Daniel. Olen 27 vuotta. Asun Helsingissä. Kun minä juttelen, käytän kansiota ja päällä ja ilmeillä sanon kyllä ja ei. Minä käytin tietokonetta painikkeilla, mutta se oli vaikeaa.

Blogia minä teen tulkin kanssa. 

Minä tykkään katsoa urheilua. Minä tykkään jääkiekosta. Minä kannustan Jokereita. Minä tykkään puhua ihmisten, äidin, isän, siskon ja veljen kanssa urheilusta.

Olen Jani Fiskari 44 vuotta ja olen CP-vammainen. Mulla on epäselvä puhe ja käytän puhetta, blissejä sekä Grid3- kommunikointiohjelmaa.

Lapsena minä käytin blissejä ja eleitä. Peruskoulussakin käytin vain blissejä, en puhunut juuri mitään. Sanoin sanan ensimmäisen kirjaimen ja muut ymmärsivät mitä tarkoitan. Luokkakaverit ja koulun henkilökunta ymmärsivät minua hyvin. Sain 13-vuotiaana ensimmäisen Mac-tietokoneen, jossa oli blissohjelma. Sitten pikkuhiljaa halusin enemmän kirjoittaa pidempää tekstiä merkeillä. Siitä innostuneena pikkuhiljaa puhe tuli. Sen takia on puheessa välillä väärä sanajärjestys, esimerkiksi sadetakki on ”takkivesi”.

Olen itse tehnyt kansainvälisiä blissmerkkejä. Minä olen ehdottanut kansainväliselle blissliitolle mitä merkkejä puuttuu ja olen saanut yli 10 merkkiä hyväksytyksi, koululaisena ja aikuisena. Minulla on myös lukihäiriö. Puhetulkkia käytän kuusi kertaa viikossa. Minä sanelen tulkille tekstin ja puhetulkki kirjoittaa.

Tällä hetkellä asun Hämeenlinnassa ja olen asunut useissa eri paikoissa ympäri Suomea. Minä olen työnantajana henkilökohtaisille avustajilleni. Olen harrastanut salibandyä ja tykkään käydä katsomassa jääkiekkoa. En 
ole ennen kirjoittanut blogia ja otan uuden haasteen vastaan innolla. On mukava päästä mukaan kirjoittamaan blogia!

Olen 20-vuotias nuorimies Nurmijärveltä. Perheeseeni kuuluu äiti, kaksoisveli sekä kissa. Opiskelen toista vuotta liiketaloutta (eli kansankielellä merkonomin opintoja) ammattiopisto Spesiassa Järvenpäässä, jossa asun viikot (ma-pe). 

Luonteeltani olen huumorintajuinen ja sosiaalinen, mutta viihdyn toisinaan myös yksin. Harrastuksiini kuuluu viikottaiset teatteri- ja liikuntakerhot, mökkeily, ulkoilu (mökillä terassilla kuuntelen radiota ja kotona pörrään sähköpyörätuolilla ympäri kylää) ja jääkiekon sekä uutisten seuraaminen.   

Kommunikoin puhuvan Allora-kirjoituskoneen avulla. Kun kirjoitan haluamaani asiaa, kumppani voi seurata sitä koneen pieneltä näytöltä. Kun olen valmis, puhesynteesi sanoo kirjoitetun tekstin ääneen. Läheisteni kanssa myös sormitan eli viiton kirjaimia. Ennenkuin osasin kirjoittaa, kommunikoin viittomilla tai osoitin merkkejä joko kommunikointikansiosta tai tietokonesovelluksesta, joka puhui merkkijonon ääneen.

Olen toiminut Danielin tulkkina n.5 vuotta.  

Danielilla on kommunikointikansio Super-AACi, jossa on 19 aihetta ​ja yhdellä kansion aukeamalla on 73 merkkiä. Minä luen ääneen merkkejä sarake kerrallaan. Daniel ilmaisee tarvitsemansa sanan äänellä tai eleellä ja näin viesti rakentuu sana kerrallaan. Lopuksi vielä tarkistan, että olen ymmärtänyt viestin oikein.

Blogia varten minä tallennan Danielin valitsemat merkit muistiin  kommunikointiohjelmalla, ja kirjoitan tekstinä Danielin hyväksymän tulkinnan.