Kirjoittajat

Irina Savolainen

Olen koulutukseltani puheterapeutti ja tehnyt pitkään töitä puhevammaisten lasten ja nuorten kanssa.

Työkokemuksen karttuessa huomasin, miten vähän meillä on tutkittua tietoa siitä, miten puhevammaiset ihmiset käyttävät kommunikoinnin apuvälineitä arkisessa vuorovaikutuksessaan. Innostuin jatko-opiskelusta ja aloitin keskusteluaineistojen keräämisen vuonna 2015. Koneen säätiön tukemana olen saanut paneutua tutkimukseen kokopäiväisesti.

Innostavan tutkimustyöni lisäksi elämääni kuuluu perheeni, ystäviä, koiralenkkejä, kulttuuria ja kirjoja.





Daniel Frisk

Olen Daniel. Olen 25 vuotta. Asun Helsingissä. Kun minä juttelen, käytän kansiota ja päällä ja ilmeillä sanon kyllä ja ei. Minä käytin tietokonetta painikkeilla, mutta se oli vaikeaa.

Blogia minä teen tulkin kanssa. 

Minä tykkään katsoa urheilua. Minä tykkään jääkiekosta. Minä kannustan Jokereita. Minä tykkään puhua ihmisten, äidin, isän, siskon ja veljen kanssa urheilusta.





KIRJOITIN ESITTELYNI VALITSEMALLA NÄMÄ ALLA OLEVAT MERKIT KOMMUNIKOINTIKANSIOSTANI. YLLÄ OLEVA TEKSTI ON TULKIN TULKKAUS, JONKA OLEN HYVÄKSYNYT.





Tiina Jokela – tulkki

Olen toiminut Danielin tulkkina n.5 vuotta.  

Danielilla on kommunikointikansio Super-AACi, jossa on 19 aihetta ​ja yhdellä kansion aukeamalla on 73 merkkiä. Minä luen ääneen merkkejä sarake kerrallaan. Daniel ilmaisee tarvitsemansa sanan äänellä tai eleellä ja näin viesti rakentuu sana kerrallaan. Lopuksi vielä tarkistan, että olen ymmärtänyt viestin oikein.

Blogia varten minä tallennan Danielin valitsemat merkit muistiin  kommunikointiohjelmalla, ja kirjoitan tekstinä Danielin hyväksymän tulkinnan. 





Jani Fiskari

Olen Jani Fiskari 43 vuotta ja olen CP-vammainen. Mulla on epäselvä puhe ja käytän puhetta, blissejä sekä Grid3- kommunikointiohjelmaa.

Lapsena minä käytin blissejä ja eleitä. Peruskoulussakin käytin vain blissejä, en puhunut juuri mitään. Sanoin sanan ensimmäisen kirjaimen ja muut ymmärsivät mitä tarkoitan. Luokkakaverit ja koulun henkilökunta ymmärsivät minua hyvin. Sain 13-vuotiaana ensimmäisen Mac-tietokoneen, jossa oli blissohjelma. Sitten pikkuhiljaa halusin enemmän kirjoittaa pidempää tekstiä merkeillä. Siitä innostuneena pikkuhiljaa puhe tuli. Sen takia on puheessa välillä väärä sanajärjestys, esimerkiksi sadetakki on ”takkivesi”.

Olen itse tehnyt kansainvälisiä blissmerkkejä. Minä olen ehdottanut kansainväliselle blissliitolle mitä merkkejä puuttuu ja olen saanut yli 10 merkkiä hyväksytyksi, koululaisena ja aikuisena. Minulla on myös lukihäiriö. Puhetulkkia käytän kuusi kertaa viikossa. Minä sanelen tulkille tekstin ja puhetulkki kirjoittaa.

Tällä hetkellä asun Hämeenlinnassa ja olen asunut useissa eri paikoissa ympäri Suomea. Minä olen työnantajana henkilökohtaisille avustajilleni. Olen harrastanut salibandyä ja tykkään käydä katsomassa jääkiekkoa. En 
ole ennen kirjoittanut blogia ja otan uuden haasteen vastaan innolla. On mukava päästä mukaan kirjoittamaan blogia!


Jere Tikkanen

Olen 18-vuotias nuorimies Nurmijärveltä. Perheeseeni kuuluu äiti, kaksoisveli sekä kissa. Aloitan tänä syksynä Liiketalouden (eli kansankielellä merkonomin) opinnot Ammattiopisto Spesiassa Järvenpäässä, jossa asun viikot (ma-pe). 

Luonteeltani olen huumorintajuinen ja sosiaalinen, mutta viihdyn toisinaan myös yksin. Harrastuksiini kuuluu viikottaiset teatteri- ja liikuntakerhot, mökkeily, ulkoilu (mökillä terassilla kuuntelen radiota ja kotona pörrään sähköpyörätuolilla ympäri kylää) ja jääkiekon sekä uutisten seuraaminen.   

Kommunikoin puhuvan Allora-kirjoituskoneen avulla. Kun kirjoitan haluamaani asiaa, kumppani voi seurata sitä koneen pieneltä näytöltä. Kun olen valmis, puhesynteesi sanoo kirjoitetun tekstin ääneen. Läheisteni kanssa myös sormitan eli viiton kirjaimia. Ennenkuin osasin kirjoittaa, kommunikoin viittomilla tai osoitin merkkejä joko kommunikointikansiosta tai tietokonesovelluksesta, joka puhui merkkijonon ääneen.