Puhevammainen ihminen onkin aktiivinen keskustelija

Photo by Clem Onojeghuo on Unsplash

Jokainen ihminen on erilainen. Toiselle on luontaisempaa olla jatkuvasti äänessä ja tuoda esiin omia ajatuksiaan, kun taas toinen viihtyy kuuntelijan roolissa ja tuskin keskeyttää kumppanin puheen virtaa. Suurin osa meistä on jotain siltä väliltä.

Kansainvälisen tutkimuksen mukaan puhevammaiset ihmiset ovat keskusteluissa kuitenkin lähes poikkeuksetta vastaanottajan roolissa. Puhuva ihminen esittää kysymyksiä ja johdattelee keskustelua, ja puhevammainen ihminen jää vastaajan rooliin. Kommunikoinnin apuvälineillä käydyt keskustelut ovat tyypillisesti hidasrytmisiä, ja yhtenä syynä tähän osallistumisen epäsymmetriaan pidetäänkin puhuvien ihmisten yritystä nopeuttaa keskustelun etenemistä; ei niinkään halua hallita keskustelua.

Vastoin tätä tutkimuksessa vallalla olevaa käsitystä puhevammaiset lapset ja nuoret olivat Savolaisen väitöskirjatutkimuksessa aktiivisia keskustelijoita. Näissä keskusteluissa puhuvat kumppanit eli äidit, kaverit ja puheterapeutit antoivat pääsääntöiseti tilaa ja aikaa viestien muodostamiseen kommunikoinnin apuvälineellä, mutta myös puhevammaiset lapset ja nuoret itse ottivat vuoronsa ja ennakoivat omaa vuoroaan aloittamalla sen valmistelut samaan aikaan puhuvan ihmisen vuoron kanssa. Monissa keskusteluissa puhevammaiset lapset ja nuoret olivat enemmän ”äänessä” kuin heidän puhuvat kumppaninsa ja välillä vuoroista jopa kilpailtiin.

Miksi nämä puhevammaiset lapset ja nuoret olivat niin aktiivisia? Syitä voisi etsiä monesta suunnasta ja kyse on useiden tekijöiden summasta. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta keskustelijat arvioivat keskustelujaan sujuviksi. Näissä tilanteissa he olivat läsnä toisilleen ja heillä oli aikaa videoinninkin vuoksi pysähtyä tilanteeseen. Keskustelukumppanit olivat myös toisilleen tuttuja ja tunsivat toistensa kommunikointitavat. Puhuvan ihmisen ei tarvinnut ohjata tai johdatella, vaan he pystyivät luottamaan toisiinsa ja keskustelujen onnistumiseen. Puhevammaiset lapset ja nuoret osasivat ja saivat keskustella.

DANIEL HYÖDYNSI TÄTÄ KOMMUNIKOINTITAULUA JA OMAA KOMMUNIKOINTIKANSIOTAAN ALLA OLEVAN BLOGIN KIRJOITTAMISESSA.

Danielin mietteitä

Kun monta ihmistä puhuu ja keskustelee, minä usein kuuntelen. Aihe vaihtuu usein. Minä olen hidas ja epävarma osaanko kertoa asiani oikein kansiolla. Minä luotan tuttuun keskustelukumppaniin. Tuttu osaa käyttää minun kommunikointikansiota. Myös rauhallinen paikka auttaa minua juttelemaan. Ärsyttää. Minä haluaisin jutella, mutta minä en voi kun juttelukaveri ei osaa käyttää minun kansiotani eikä ymmärrä minua.

DANIEL KERTOI MIETTEISTÄÄN VALITSEMALLA NÄMÄ MERKIT KANSIOSTAAN KUVANMUKAISESSA JÄRJESTYKSESSÄ.

Janin mietteitä

Keskustelutilanteissa välillä olen hiljaa ja välillä toinen ihminen ei pääse ääneen, kun puhun niin paljon. Kun mulla on joskus paljon asioita päässä, niin tulkki joutuu sanomaan mulle, että ota yksi asia kerrallaan.

Puhun välillä vieraillekin ihmisille. Jos yleisissä tiloissa on taustahälinää ja toinen osapuoli ei kuule mun puhetta, keskusteluun osallistuminen on vaikeampaa. Myös porukan koko vaikuttaa välillä siihen, paljonko puhun. Pienessä porukassa on aluksi helpompi puhua, koska mulla ei aina ole tulkkia. Välillä olen jäänyt keskustelun ulkopuolelle, mutta siitä on pitkä aika. Nykyään mulla on paljon enemmän uskallusta puhua. Jos kumppani ei ymmärrä sanomaani sanaa, niin välillä toistan sanan ja välillä vaihdan sen. Tutuilleni yleensä toistan sanan. Jos kumppani ei ymmärrä mitä sanon, niin joskus, harvoin, sanon ”antaa olla”. Joskus olen tehnyt myös niin, kun henkilö ei saa sanasta selvää, soitan tutulleni ja hän sanoo tarkottamani sanan.

Kumppanin tuttuus vaikuttaa minulla siihen, kuinka helppoa jutteleminen 
on. Jos kumppani on tuttu, se pääsee mun pään sisälle helpommin. Se myös 
vaikuttaa, kun osa ei oo nähny puhevammaista ja ne koittaa auttaa
ehdottamalla sanoja. Osa henkilöistä puhuu mun päälle ja osa antaa mulle 
aikaa. Jos henkilö puhuu mun päälle ja ehdottaa sanoja, niin se ei ole 
kivaa, mutta jos mulle annetaan aikaa puhua, niin sanojen ehdottaminen 
on ok. Osa mun tutuista tietää mun eleistä, mitä minä olen sanomassa. Ne 
pääsee mun pään sisälle tai minä pääsen niiden pään sisälle.

Jeren mietteitä

Olen itse ollut aina enemmän tai vähemmän aktiivinen keskustelija.  Syypää tähän on karjalaisuuteni lisäksi, ​ja huomattavasti enemmän, peruskouluni Ruskeasuon koulu (nykyinen Valteri-Ruskis). Siellä MYÖS puhevammaisten ​mielipiteitä ​ja ajatuksia arvostettiin, ja kommunikointiin erilais​illa apuvälineillä annettiin tarpeeksi aikaa esim. oppituntitilanteessa. Silloin tällöin oppitunnilla kylläkin kävi niin, että joku ns. normaalisti puhuva luokkakaverini ehti puhumaan ennen kuin sain kirjoitettua oman vastaukseni, mutta siihen tottui, positiivinen tyyppi kun olen. 

Jos joskus  keskustelet puhevammaisen ihmisen kanssa niin malta odottaa, että hän saa lauseensa valmiiksi, mitä kommunikointikeinoa hän sitten käyttääkään!!

18 thoughts

  1. Hyvät kirjoitukset.
    Minäkin olen epävarma usein, kun kanssapuhujallani on jokin puhevamma, jos en tunne sitä tapaa, mitä hän käyttää kommunikointiin ja epävarmuudessani saatan siksi välttää puhumista ko. henkilölle, vaikka haluaisin.
    Danielin kirjoitus auttoi minua ymmärtämään, kuinka kommunikointi kirjaa käytetään, ja voisin vaikka ymmärtää jotain, kun Daniel kertoo, mutta vain jotain, tarvitsisin aikaa ja harjoitusta ja se on varmastikin turhauttavaa puhujalle, kun en ymmärrä.
    Jeren kanssa olen jutellutkin hänen ”puhelaitteensa” avulla.
    Mietinkin, miten näitä erilaisia kommunikointitapoja esim. kommunikointikansion avulla puhumista, voisi tehdä tunnetuksi, jotta voisimme tutustua ja hieman opetella.
    Ja jospa tosiaan malttaisimme olla kiirehtimättä.

    Tykkää

    1. Urpu, Minua vähän turhauttaa. Tykkään kuitenkin,jos joku yrittää jutella minulle kansion avulla. T. Daniel

      Tykkää

      1. Daniel, kiitos vastauksestasi. Yritän vähän tutustua kansion avulla puhumiseen ja harjoitellaan, kun tapaamme, jos sinulle sopii.

        Tykkää

  2. Tosi hyviä ja tärkeitä mielipiteitä teiltä nuoret. Kiva kuulla ihan teidän omia kokemuksia. Toivottavasti me puhetta käyttävät kommunikointikumppanit osataan hyötyä ja ottaa opiksi teidän kokemuksista.

    Tykkää

  3. Kiitos Urpu ja onpa mukavaa kun rohkenit aloittaa keskustelun! Epävarmuus, joka uuden edessä tulee, on kovin luonnollista. Itselläni on tapana, kun kohtaan vieraan puhevammaisen ihmisen, kysyä ihan ensimmäiseksi, miten tämä meidän juttelu tapahtuu. Hänellä voi olla mukanaan kommunikointipassi, jossa kuvaillaan hänen tapaansa kommunikoida tai joku tutumpi ihminen auttaa meidät alkuun. Daniel voisi itse kommentoida, turhauttaako jos vieras ihminen vielä harjoittelee kansion käyttöä. Vielä vinkkaan https://papunet.net/tietoa/ sivuston, josta löytyy valtavasti tietoa erilaisista tavoista kommunikoida. T. Irina

    Tykkää

  4. Kiitos tästä blogista! Onpa hienoa, että voin antaa tämän blogin osoitteen innostukseksi kaikille niille ihmisille, joita asia kiinnostaa- ei vaan AAC-keinoja käyttäville tai heidän läheisilleen vaan palvelukotien henkilökunnille, erityisopettajille, avustajille yms.

    Tykkää

  5. Upea blogi ja niin tärkeä aihe! Vaikka on vuosia työskennellyt AAC-keinoja käyttävien ihmisten kanssa, silti opin teidän kirjoituksesta jotain uutta. Lisää tällaista 🙂

    Tykkää

  6. Hienoa, kun Danielin kertominen näkyy myös kuvina, niin miten Daniel on ajatuksensa kertonut. Hyvä Daniel!

    Tykkää

  7. Aion näyttää omassa luokassa, jossa AAC-keinot melkein kaikilla käytössä, tämän tekstin ja erityisesti tuon Danielin osuuden. Voimauttaa, motivoi ja viesti tulee kaikille selväksi! Mahtava teksti muutenkin, kiitos.

    Tykkää

    1. Jemina, kiitos palautteesta! Mahtava idea käyttää Danielin kirjoitusta kannustavana mallina muille. Esimerkkejä puhevammaisten ihmisten symboleilla tuottamasta tekstistä ei juurikaan ole saatavilla. Vai onko jollain parempaa tietoa?
      t. Irina

      Tykkää

  8. Kiitos blogista! Daniel, olisi mukava tutustua kansioosi, jotta voisimme paremmin vaihtaa kuulumisia.

    Tykkää

  9. En siis pysty käyttämään kieltäni puhumiseen, mutta se ei ole mikään maailman loppu. On olemassa monia erilaisia tapoja kommunikoida. Minun tapa on puhua silmillä. Itse asiassa pidän siitä, koska henkilö, kenen kanssa puhun, on luotava kunnon katsekontakti kanssani. Miten henkilö käyttää hänen silmiänsä tavatessa jo kertoo paljon.

    Mietit varmaan, että miten se sitten tapahtuu. Kuvittele läpinäkyvä pleksilevy, mihin on laitettu aakkoset ympäri taulun. Minun kanssa puhuva henkilö pitää taulua silmiemme välissä sanoen kirjaimet ääneen, mitä milloinkin tuijotan. Jatkaen näin eteenpäin kunnes sanat ja lauseet muotoautuvat. Perhe, ystävät ja avustajat, ketkä jo muistavat kirjainten paikat ulkoa, eivät enää käytä taulua, vaan katsovat silmieni asentoa. Jos he arvaavat kirjaimen, mitä tuijotan, oikein siirryn seuraavaan kirjaimeen. Jos he arvaavat sen väärin, jatkan kirjaimen tuijottamista. Kun kaikki oikein ja väärin arvatut kirjaimet sanotaan ääneen, puhe kuulostaa vähintäänkin oudolta kieleltä
    .
    Yksi yleisimmistä kysymyksistä on, mitä minulle esitetään; miten käytät tietokonetta, jos et voi liikkua? No, lääketieteen kannalta olen 95 % halvaantunut. Tietokoneessani on kirjoitusohjelma nimeltä ”Grid”. Minun näytön päälle on asennettu pieni kamera (näyttää webbi kameralta), mikä lukee infrapunahiireni liikkeitä. Pieni metallinen tarra, mikä on kuin kastinmerkki, on asetettu otsaani. Kamera lukee hiiren heijastetta, mikä näkyy ruudulla aivan samana nuolena kuin manuaalisessa hiiressä. Näppikseni on vaan ruudulla ja kirjoitan, kuin kuka tahansa. Käytän tietokonetta päivittäin. Se on erittäin tärkeä kommunikoinnissa muiden kanssa. Kirjoitan äidilleni vähän väliä ja miehelleni Henningille, kun hän on töissä. Se on upea juttu, koska voin pitää yhteyttä kaikkien ystävieni kanssa, missä ikinä he ovatkin. Unohtamatta blogini ja uuden kirjani kirjoittamista!

    Henkilönä, kuka ei pysty puhumaan, sitä tärkeämpänä pidän omaa kommunikointia. Sitä enemmän koen tarpeen puolustaa itseäni ja muita kaltaisiani ja saada muu maailma ymmärtämään, kuinka suunnattoman tärkeää on, että meillä jokaisella on ääni ja mitä se oikeastaan tarkoittaa, kun ei pysty puhumaan.

    Tykkää

    1. Onpa mukavaa, kun Kati liityit keskusteluun! Kirjoituksesi avaa vielä uuden tavan kommunikoida ja tuo varmasti monelle uutta pohdittavaa. Tämänkertaisen kirjoituksemme teemana on puhevammaisten ihmisten aktiivisuus. Miten Kati kuvailisit omaa aktiivisuuttasi keskustelijana kasvokkaisissa tilanteissa ja mitkä asiat siihen mielestäsi vaikuttavat?
      t. Irina

      Tykkää

  10. Jeren kanssa on ollut hienoa opetella puhelaitteen käyttöä kommunikoinnissa. Hyvin toimii. Upeeta, että tällaisia on nykyään olemassa. Kiitos tästä!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s