Vuorovaikutusta tulkin kanssa

#avusteinenkeskustelu / Irina, Daniel, Jani ja Jere

Suomessa puhevammaisella ihmisellä on yhtäläinen oikeus käyttää tulkkia viestinnän apuna kuin kuulovammaisella ihmisellä. Tämän kansainvälisestikin ainutlaatuisen palvelun organisoi KELA ja sen tarkoitus on edistää puhevammaisen ihmisen mahdollisuuksia toimia yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä. Puhevammaisten tulkkeina toimivilla on joko sosiaali- ja terveysalan ammatillisen tutkinnon lisänä puhevammaisten tulkkauksen erikoisammattitutkinto tai viittomakielen ja puhevammaisten tulkkauksen tutkinto ammattikorkeakoulusta.

Tuttujen tulkkien monimuotoinen rooli

Tulkkaustilanteessa on aina läsnä vähintään kolme ihmistä. Perinteisesti puhutun tai viitotun kielen tulkkaustilanteissa tulkki on se kolmas henkilö, joka neutraalisti välittää viestin kahden muun ihmisen välillä. Puhevammaisten ihmisten tulkkaustilanteissa tulkkausta tarvitsee puhuva kumppani, jolle puhevammaisen ihmisen käyttämät viestintätavat ovat vieraita, ja myös puhevammainen kumppani, JOS puhuvan ihmisen käyttämä kieli on turhan monimutkaista. Koska puhevammaisten ihmisten viestintätavat ovat usein hyvin yksilöllisiä, tulkkipalvelua toteutetaan tuttujen tulkkien, ns. tulkkirinkien, avulla. Puhevammaisten tulkilla onkin monimuotoinen rooli, joka vaihtelee puhevammaisen asiakkaan viestintätarpeiden ja tulkkaustilanteiden mukaan.

Saako tulkkiin katsoa?

Viimeisen kymmenen vuoden aikana tutkijat ovat kiinnostuneet tulkki-välitteisten tilanteiden vuorovaikutuksesta, ja sen myötä tulkin roolia robotin tai koneen kaltaisena välineenä tulkkaustilanteissa on alettu kyseenalaistamaan myös kahden eri kielen tulkkauksissa. Yleinen ohje tulkkaustilanteissa on, että keskustelukumppaneiden tulee katsoa toisiaan ja välttää tulkkiin katsomista. Tällainen em. ohjeistus katseen suuntaamisesta sulkee tulkin pois vuorovaikutustilanteesta ja heikentää hänen mahdollisuuttaan ymmärtää puhujan tuottamaa viestiä (Li et al., 2017). Katseella on kuitenkin todettu olevan merkittävä rooli vuorovaikutustilanteissa. Katsomalla kumppaniin tai toisaalle, me viestimme läsnäoloa, kiinnostusta, epävarmuutta, mutta myös säätelemme vuorojen vaihtumista ja jaamme yhteisen tarkkaavuuden kohteen. Katsomalla jotakin esinettä, esimerkiksi kelloa, voi myös välittää tietoisen viestin ”meidän täytyy kohta lopettaa” kumppanilleen.

Ainutlaatuinen vuorovaikutustilanne

Kommunikoinnin apuvälineellä käydyissä keskusteluissa katseella on erityisen merkittävä rooli vuorojen aloittamisessa, ylläpitämisessä ja lopettamisessa (Savolainen et al., 2018). Mihin osallistujat sitten katsovat puhevammaisten ihmisten tulkkaustilanteissa, joissa huomion kohteena voi kolmen osallistujan lisäksi olla myös apuväline, viestin rakentaminen voi olla hitaampaa ja yhteisen ymmärryksen löytäminen voi vaatia tulkilta erilaisia tulkintataitoja kuin kahden kielen tulkkaustilanteissa? Tai miten tulkattu tilanne vuoro vuorolta etenee ja yhteinen ymmärrys rakentuu, kun tulkki ja asiakas ovat työskennelleet yhdessä muutaman kerran tai jopa satoja kertoja? Tai mikä merkitys vuorovaikutustilanteissa on sillä, että näissä tilanteissa kaikilla keskustelijoilla on aina myös yhteinen kieli, jota he ymmärtävät (toisin kuin kahden vieraan kielen tulkkauksessa), ja puhevammaisella ihmisellä on heti mahdollisuus korjata tulkin tulkintaa.

Paljon tärkeitä kysymyksiä, joihin vuorovaikutustutkimuksella olisi paljon annettavaa, mutta tietääkseni puhevammaisten ihmisten tulkkaustilanteita ei ole toistaiseksi tutkittu vuorovaikutuksen näkökulmasta. Todennäköisesti vuorovaikutus rakentuu puhevammaisten ihmisten tulkkaustilanteissa tavalla, joka on jossain määrin ainutlaatuista ja toteutuu vain näissä vuorovaikutustilanteissa.

Jeren mietteitä

En käytä Kelan tulkkipalvelua. Kun puhelaitteeni Allora ei ole käytettävissä, ja paikalla on ihmisiä jotka eivät viito, sormitan eli viiton kirjain kirjaimelta, ja äitini tulkkaa. Tällaisia ovat esimerkiksi tilanteet, jolloin olemme jonkun mökkivieraan kanssa saunomassa. 

Minulle ei ole väliä, katsooko tulkkauksen saaja minuun vai äitiini. Välillä kun äiti tulkatessaan ymmärtää asiani väärin, näytän päätä pudistamalla ja muulla kehonkielellä, että hän ymmärsi väärin. Sormituksessa onkin parasta se, ettei se ole riippuvainen mekaanisista laitteista eli voin käyttää äidin kanssa sitä missä vaan.

Tosin tunnustan senkin, että esim. Alloran kanssa muut ihmiset ymmärtävät minua paremmin kun sormittaessa.

Danielin mietteitä

Minä menen tulkin kanssa kauppaan ja kahvilaan. Minä luen ja kirjoitan viestejä Facebookkiin ja WhatsAppiin. Minä menen kerhoon ja kirjoitan blogia tulkin kanssa.

Kun joku ihminen yrittää ymmärtää minua, hän saattaa arvailla liikaa. Kun tulkki käyttää kansiota, keskustelukumppanin ei tarvitse katsoa minua. Se on minulle ihan sama. 

Se on helpompaa, jos tuttu tulkkaa minua. Tuttu tietää, miten minä kerron asioita. Hän osaa käyttää kansiota. 

Tulkki ei voi olla robotti. Tulkki auttaa, jos menee väärin ja auttaa löytämään sanan. Minä en halua tulkin kuulostavan robotilta.

Minä tarvitsen hyvän kansion. Minä haluan, että tulkki kirjoittaa, mitä minä puhun, että hän ei unohda sitä. Kun tulkki tulkitsee väärin, minä sanon ei.

Janin mietteitä

Onnistunut tilanne

Tulkin on oltava joustava, sillä tilanteet voivat muuttua yht´äkkiä, ja keskustelu voi muuttua esimerkiksi pankkiasioiden puhumisesta vaikkapa uusimman puhelimen käyttöjärjestelmään.

Minä toivon, että kumppani suuntaa puheensa minulle. Pari kertaa on käynyt niin, että myyjä puhuu tulkille. Välillä minä sanon, puhu minulle, ja välillä tulkki ehtii sanomaan sen ensin.

Tutun tulkin kanssa pystyy paremmin pelaamaan, se pystyy mukautumaan mun puhetyyliin ja tietää käyttäytyä, milloin virallisesti ja milloin epävirallisesti. Yleensä olen tilannut tulkin kuukausia aiemmin, ja silti voi tulla uusi tulkki, joka ei minua tunne. Voi olla, että yht´äkkiä alkuperäinen tulkki on estynyt reissuun ja tulkkivälitys antaa uuden tulkin pari tuntia ennen menoa. Aina ei tulkki tiedä, mihin joutuu.

Vääriä tulkintoja

Mutta ei tuttukaan tulkki aina ymmärrä mun puhetta. Kun tulkilla on ollut taukoa, on alku aina hankalaa, kun ei meinaa ymmärtää mun puhetta. Tänä päivänä minä koitan sanoa eri sanoilla saman asian. Jos tulkki ei sittenkään ymmärrä minä, otan bliss-kansion esiin tai Grid- kommunikointiohjelman ja näytän jommasta kummasta oikeaa sanaa. Sitten minä saatan sanoa sanan, joka on sinnepäin, ja jos ei vieläkään ymmärrä, minä käännän katseeni sinnepäin, mitä tarkoitan. Yleensä olen pitkäpinnainen ja jaksan selvittää asian, vaikka välillä yksi sana voi kestää yli tunnin.

Kerran uusi avustaja ei ymmärtänyt puhettani, enkä saanut tulkkia paikalle. Sitten keksin soittaa tutulleni, joka ymmärtää minua. Sanoin hänelle, että auta vähän, hän sanoi yhden sanan ja avustaja ymmärsikin sitten minua. Oikeassa elämässä tämä on tapahtunut jo kymmeniä kertoja.

Joskus kumppani ymmärtää tulkkia paremmin

Joskus minä pyydän ulkopuoliselta apua, vaikka ei sekään välttämättä tunne mua. Hän saattaa kuitenkin ymmärtää joitakin sanoja paremmin. Samassa tilanteessa voi myyjä ymmärtää välillä paremmin ja välillä taas tulkki.

Pari vuotta sitten tapahtui niin, että oli uusi tulkki, joka oli tutustunut minuun 15 minuuttia, aikaa ei ollut enempää. Tämä johtui siitä, että Kela ei saanut ketään tuttua tulkkia perehdyttämään uutta. Menimme pankkiin ja pankkivirkailija tulkkasi tulkille minua. Yleensä jos he eivät pankissa jotain ymmärrä, silloin he kysyvät tulkin apua.

Tilasin kerran parturin hotellihuoneeseen, sillä Forssassa en pääse liikkeeseen, koska portaita siellä riittää. Parturi tuli ja alkoi keskustella kanssani. Puhuin parturin kanssa, joka oli ennestään tuttu ja siinä kohtaa tulkki huomasi, että ei ymmärtänyt sanaakaan, sillä me molemmat puhuimme ”Vorssaa” eli kotikaupunkini kieltä. Tulkki poistui kiltisti takavasemmalle.

Tiina-tulkin mietteitä

Tiina Jokela on toiminut Danielin tulkkina tämän blogin kirjoittamisessa, joten pyysimme myös Tiinaa kirjoittamaan tulkkaustilanteiden vuorovaikutuksesta tulkin näkökulmasta.

Tulkkaustilanteessa pyrin asemoimaan itseni niin, että asiakkaani ja hänen keskustelukumppaninsa välillä on näköyhteys. Joskus se vaatii säätämistä, koska myös minun tarvitsee nähdä asiakkaan ilmeet ja eleet. Kirjoitan ylös asiakkaani tuottamat sanat, koska en halua unohtaa, mitä hän sanoi viisi minuuttia sitten. Sovin asiakkaan kanssa myös siitä, miten ja missä vaiheessa sanon ääneen hänen viestinsä; sana kerrallaan, lause kerrallaan vai koko viestin, tai annanko valintatilanteessa vaihtoehtoja. Kysyn myös asiakkailta joka kerta, sanonko mä vai minä, sä vai sinä jne. Kun näyttää siltä, että asiakkaani viesti on valmis, tarkistan, että tulkitsin sen oikein. Jos olen tulkinnut väärin, teen selventäviä kysymyksiä ja/tai pyydän täydentämään viestiä, ja tarkistan uudestaan, olenko ymmärtänyt oikein. Kun sanon asiakkaani tuottaman viestin keskustelukumppanille, lisään siihen myös äänensävyn.

Jos paikalla on paljon porukkaa, minun täytyy olla tosi herkkänä huomaamaan asiakkaani halu osallistua, ja joskus asiakkaani saattaa tarvita vähän rohkaisua vuorovaikutukseen. Tulkkina minun pitää huomata myös, jos asiakkaani tarvitsee apua ymmärtämiseen.

Minulla on muutama asiakas, joiden tulkkina olen ollut 20 vuotta. Me tunnemme hyvin toistemme tavat ja kyvyt. Olen tavannut monesti myös asiakkaitteni perheenjäseniä, sukulaisia ja ystäviä. Se on mielenkiintoista, koska näin olen saanut selville mm. minkälaista kieltä perhepiirissä käytetään, esimerkiksi slangia vai kirjakieltä. Asiakkaan arjen ja taustojen tunteminen auttaa toki myös tulkinnan tekemistä, mutta tulkin roolissa säilytän kuitenkin aina tietynlaisen neutraaliuden. Tulkkina en tuo keskusteluun omia ajatuksiani, vaikka asiakkaani ja hänen keskustelukumppaninsa olisivat minulle hyvinkin tuttuja.