Todellaki yhdessä rakennettu

#avusteinenkeskustelu / Irina, Daniel, Jani ja Jere

Miksi kaikki puhevammaiset ihmiset eivät halua käyttää teknisiä kommunikoinnin apuvälineitä kasvokkaisvuorovaikutuksessa? Näin esimerkiksi Kati van der Hoeven perustelee kantaansa edellisen kirjoituksemme Teknologia pelastaa kommenttikentässä: ”En ole koskaan käyttänyt tietokonetta puhuttaessa kasvokkain, koska se on erittäin hidasta ja kuten sanoinkin siinä häviää se kontakti muihin ihmisiin.”

Miten vuorovaikutus sitten on erilaista, kun keskustelussa käytetään ei-teknistä kommunikointiapuvälinettä, kuten esimerkiksi kuvasymbolikansiota tai kirjaintaulua kuin vaikkapa kommunikointiohjelmaa?

Yhteistä toimintaa

Vuorovaikutus sananmukaisesti tarkoittaa viestintää, jossa toimitaan vuorotellen niin, että vuorovaikutuksen osapuolet vaikuttavat toisiinsa. Vuorovaikutuskumppanit muokkaavat omaa toimintaansa (puhetta, eleitä, ilmeitä, liikkeitä) suhteessa toisen toimintaan ja näin vuorovaikutus rakentuu yhteisen toiminnan kautta. Näin tapahtuu kommunikointitavasta riippumatta.

Puhuvan kumppanin kaksoisrooli

Keskusteluissa, joissa puhevammainen ihminen osoittaa kuvasymbolia ja puhuva kumppani lukee symbolin päällä olevan tekstin ääneen, vuorovaikutuksen rakentuminen yhteisen toiminnan ja sen yhteensovittamisen kautta korostuu. Puhuvalla kumppanilla on näissä tilanteissa ns. kaksoisrooli vuorovaikutuksessa, yhtäältä keskustelijana ja toisaalta keskustelun avustajana, ja puhuvan kumppanin täytyy osata toimia myös avustajan roolissa. 

Ennakoivat tulkinnat

Tällä osoitus-nimeäminen periaatteella käytetään myös kommunikointikansioita, jotka ovat yleisimmin käytettyjä ei-teknisiä kommunikoinnin apuvälineitä Suomessa. Kansioita on monenkokoisia, mutta useinmiten niiden sanastot ovat laajoja ja käytössä suositellaan lauseiden rakentamista. Mitä pidemmän merkkijonon puhevammainen ihminen tuottaa, sitä kauemmin se kestää. Tämä hitaus liittyy niin teknisiin kuin ei-teknisiin välineisiin, mutta ei-teknisillä välineillä puhuva kumppani voi yhteisestä sopimuksesta ehdottaa tulkintaa jo ennen kuin viesti on kieliopillisesti valmis. Tämä strategia nopeuttaa keskusteluja.

Hämmentävää tarkkuutta

Väitöskirjatutkimuksessani havainnoin kahden puhevammaisen pojan ja heidän puheterapeuttiensa välisiä keskusteluja, kun pojat käyttivät välineenään laajoja kommunikointikansioita.

Näissä keskusteluissa sekä puhevammaiset pojat että puheterapeutit sovittivat yhteen toimintojaan hämmentävän tarkasti. Mikroanalyyttisessä liikkeiden tarkastelussa havaitsin esimerkiksi, kuinka nopeasti sormen kohdistuessa kuvasymboliin puheterapeutti aloitti sen nimeämisen ja kuinka nopeasti puhevammainen poika nimeämisen alettua lähti siirtämään sormea kohti seuraavaa kuvasymbolia. Vaikka puhevammaisen pojan tuottama ilmaus rakentui hitaasti merkki merkiltä, keskustelijoiden välinen vuorovaikutus olikin tarkasti synkronoitua ja nopeatempoista toimintaa.

Nopeat vuoronvaihdot

Kansioilla käydyissä keskusteluissa puhuvan kumppanin ei tarvinnut odottaa ”tyhjän panttina” pitkiä aikoja viestin muodostumista, ja vuorot vaihtuivat nopeammassa sykkeessä kuin keskusteluissa, joissa käytetään teknisiä kommunikoinnin apuvälineitä.

Katkeamaton vuorovaikutus

Ei-teknisillä ja teknisillä kommunikoinnin apuvälineillä on siis omat hyvät ja huonot puolensa ja välineestä riippumatta viestin tuottaminen symbolien tai kirjainten avulla on aina hitaampaa kuin puhuminen. Kun puhevammainen ihminen ja hänen tuttu kumppaninsa valitsevat mieluummin ei-teknisen kommunikoinnin välineen, on usein perusteluna katkeamaton vuorovaikutus.

Danielin mietteitä

Minä osaan

Minä käytän hyvin kansiota. Keskustelukumppani lukee kansiosta sanoja sarake kerrallaan ja sanon ”joo” oikean sanan kohdalla. Näin viesti rakentuu sana kerrallaan.

Liian vähän sanoja

Kansiossa on liian vähän sanoja, mutta sinne voi helposti lisatä kirjoittamalla uusia sanoja. Tuttu keskustelukumppani osaa kysyä ja arvata, mitä minä haluan sanoa. Mutta aina ei löydy oikeaa symbolia, enkä aina osaa selittää niin hyvin. Silloin täytyy tyytyä siihen tulkintaan, mikä on lähinnä oikeaa.

Kuva on Danielin T-paidasta by Tiina Jokela

Haluaisin kirjoittaa tietokoneella

Tietokone olisi hyvä jos minä voisin kirjoittaa niin voisin sanoa mitä minä ajattelen. Siinä on ääni, kaikki kuulee, vieraskin ymmärtää, tai jos minä olen omassa huoneessa niin minun ääni kuuluu esimerkiksi keittiöön, minä voisin lähettää itsenäisesti sähköpostia ja viestejä.

Janin mietteitä

Helpointa puhua puhelimessa

Valitsen kommunikointikeinoni sen mukaan, kenen kanssa juttelen. Toiset saavat paremmin selvää puheestani. Puhelimessa ihmiset keskittyät paremmin kuin kasvokkain jutellessa ja saavat selvää puheestani. Olen huomannut tämän usein sukulaisten kanssa keskustellessani.

Ai mikä bliss-kansio?

Yleensä minä hoidan asiani puheella. Mun bliss-kansio ei ole yleensä käytössä, koska kukaan ei osaa käyttää sitä. Siinä on yli tuhat sanaa. Kukaan uusista hoitohenkilöistä ei älyä ottaa esille sitä kansiota, ja osa heistä ei edes tiedä, että mulla on kansio. Täällä on pari kertaa kuussa uutta henkilökuntaa, sen takia en muista selittää sitä heille.

Siitä on kiinni kuka on

Kommunikointikansion tai -taulun kanssa on helpompaa puhua, mikäli keskustelukumppani on tuttu. Hänelle ei tarvitse alusta asti selittää, miten taulua käytetään. Vanhat tutut osaavat käyttää sitä kansiota. Siitä on kiinni kuka on. Ketä on tuntenut pitkän aikaa. Se on välillä kuitenkin hidasta. Yritän ennakoida mitä puhun, jos olen ollut samanlaisessa tilanteessa ennen. Minä laitan etukäteen uusia sanoja bliss-taulun yläpuolelle ja alapuolelle, jolloin se ei ole hidasta.

Arkistoissa iso pino tauluja ja kansioita

Nuorempana minulla oli bliss-kartta pyörätuolin pöydän päällä, pystyin äkkiä näyttämään siitä mitä tarkoitan. Ongelmana siinä oli, että kartta ei ollut laaja. Siinä oli vain 500 sanaa ja se ei aina riittänyt. Kun taulu ei riittännyt näytin sinne päin sanaa ja kumppanin piti keksiä oikea sana. Koulussa oli myös luokan ilmoitustaululla laajempi yli 1000 merkkinen bliss-sanasto. Sanasto oli numeroitu, minä kerroin numeron, ja opettaja katsoi kartasta symbolin. Siinä oli samanlaiset numerot kuin bliss-ohjelmassa. Mulla on kotona iso pino eri kansioita, jotka minä olen tehnyt peruskoulussa ja ne on säilynyt.

Jeren mietteitä

Kumppanin lukutaito

Pienempänä (n.10v asti) käytin koulussa AAC-kuvakansiota, jonka  käyttö oli suhteellisen helppoa kunhan vastapuoli osasi lukea. Kavereiden kanssa en pystynyt käyttämään kansiota ilman avustusta mm. koska pyörätuolissani ei ollut tulloin pöytälevyä.

Rauhalliset ja tutut ihmiset

Sittemmin olen alkanut käyttää puhelaite Alloran (ks. marraskuun blogi Teknologia Pelastaa) ohella paperista kirjaintaulua, josta näytän kirjaimia sormella. Olen Katin kanssa osittain samaa mieltä siitä, että kirjaintaulun käyttö on helppoa rauhallisten ihmisten ja etenkin tuttujen kanssa. Tosin heidänkään kanssa se ei aina onnistu. Kirjaintaulu on hitaampi keino kuin Alloran puhelaite, mutta silti verraton kommunikointikeino kun Allora ei ole saatavilla!

Mieluummin tekninen puhelaite

Sen sijaan en allekirjoita omalta osaltani Katin näkemystä teknisen apuvälineen (minun tapauksessani Alloran) hitaudesta tai kontaktin häviämisestä keskustelukumppaniin.Allora on kommunikointivälineenä hyvä ja nopea kunhan toimii. Toisin sanoen se on omista kommunikointikeinoistani NUMBER ONE!!!