#avusteinenkeskustelu / Irina, Daniel, Jani ja Jere
Puhutuissa ja avusteisissa keskusteluissa ihmiset yleensä pyrkivät muotoilemaan asiansa niin, että keskustelukumppanilla on mahdollisuus ymmärtää se. Avusteiset keskustelut ovat kuitenkin alttiimpia väärinymmärryksille, koska merkeillä tuotetut ilmaukset ovat usein kielellisesti ja prosodialtaan rajoittuneempia ja myös hitaammin tuotettuja.
Väärinymmärrys pyritään korjaamaan
Kun keskustelussa nousee esiin mahdollisuus väärinymmärrykseen, ongelmallisen vuoron tuottaja tai sen vastaanottaja voi aloittaa väärinymmärryksen selvittelyn eli korjaamaan ongelmaa. Näitä avusteisten keskustelujen korjaamistapoja on tutkittu vasta vähän ja olemassa oleva tutkimus liittyy lähinnä puhuvan kumppanin aloittamiin korjauksiin (mm. Bloch & Wilkinson 2013; Eklinder & Svensson, 2009; Kytöharju, 2015).
Aikuisten puhelaitteella kirjoittavien keskusteluissa korjaaminen ei niinkään liity yksittäisen sanan tai ilmauksen selkeyteen, vaan enemmänkin ilmauksen merkitykseen laajemmin keskustelussa. Myös koululaisten keskusteluissa, joissa käytetään kommunikointisovellusta, korjaustarve liittyy ilmauksen merkitykseen kontekstissa. Sen lisäksi kumppanit pyytävät tarkennusta, kun avusteisessa vuorossa on mm. virhevalintoja, liikaa tai liian vähän merkkejä tai epäselvää kenestä puhutaan.
Joskus selvittely vie aikaa
Kaikissa arkisissa keskusteluissa tapahtuu korjaamista, eikä se kerro välttämättä sen suuremmista haasteista keskustelun kulussa. Usein avusteisen vuorovaikutuksen tutkimuksissa kuitenkin mainitaan, että yhteisymmärryksen löytyminen väärinymmärrystilanteissa voi viedä aikaa. Avusteisesti viestivien voi olla vaikeaa muotoilla vuoroaan uudelleen niin, että kumppani ymmärtää sen merkityksen. Apuvälineen lisäksi avusteisesti viestivät käyttävätkin myös ääntelyä ja eleitä selventääkseen asiaansa. Pahimmassa tapauksessa yritys selventää viestiä johtaa uuteen väärinymmärrykseen. Apuvälineen käyttäjien on havaittu usein vahvistavan kumppanin tulkintaehdotuksen (mm. Hörmeyer & Renner, 2013), joka saattaa liittyä tähän pyrkimykseen välttää pitkittyneitä väärinymmärrysjaksoja. Tutkimusta apuvälineen käyttäjän roolista keskustelun korjaustilanteessa on kuitenkin vielä vähän, ja esimerkiksi Kytöharjun pro gradu-työssä kommunikointisovellusta käyttävä poika myös hylkäsi kumppanin tulkintaehdotuksia.
Ei koko totuus
Väitöskirja-aineistoni keskustelut osoittavat, että avusteisten viestintäkeinojen rajallisuudesta huolimatta sujuvasti etenevät keskustelut ilman pitkiä korjausjaksoja ovat mahdollisia (Savolainen, 2020). Yhteisen ymmärryksen säilymistä keskustelun aikana tukee mm. kumppaneiden tuttuus, valmiiden ilmausten käyttäminen, selkeä vuorottelu ja keskustelijoiden herkkyys havaita kumppanin kehollista viestintää.
Jeren mietteitä
Itselleni sattuu väärinymmärryksiä lähinnä, kun viiton kirjain kirjaimelta eli sormitan. Käytän sitä kommunikointikeinona perheeni kanssa. Tähän on syynä yleensä inhimilliset syyt, kuten väsymys tms. Kun näin sitten käy, on vaan aloitettava alusta.
Toinen väärinymmärryksen paikka on silloin, kun minulla ei ole puhelaitettani Alloraa, vaan joudun käyttämään pyörätuolini pöytälevyssä olevaa aakkostaulua. Sormeni liikkuu aakkostaululla niin nopeasti, etteivät tuntemattomimmat pysy perässä. Suhtaudun heihin toki ymmärtäväisesti.
Tilanteissa, joissa keskustelukumppani ymmärtää väärin, kannattaa vain huokaista syvään ja pysyä rauhallisena. Se on hyvä neuvo minulle itsellenikin 🙂
Danielin mietteitä
Kun viesti menee väärin, minä käytän ääntä ja ilmettä. Minä olen sitkeä. Minä yritän korjata sanomalla sanoja, jotka liittyvät asiaan. Keskustelukumppani ehdottaa tulkintaa, ja sitten minä hyväksyn tai hylkään sen. Me yritetään rakentaa viesti yhdessä.
Keskustelukumppani ymmärtää enemmän väärin, kun hän ei käytä minun kommunikointikansiota.
Aina minä en jaksa korjata. Jos keskustelukumppani on minun oikein hyvä tuttu, minä korjaan enemmän.
Janin mietteitä
Minun puheeni on epäselvää, ja joidenkin on vaikea ymmärtää minun puhetta. Tarttee olla tuttu paikalla, silloin on helpompi. Jos joku ymmärtää minut väärin, niin sitten minä keksin toisen sanan tilalle. Joskus voin näyttää sanaa vastaavaa esinettä, sanoa ”samanlainen sana kuin tuo” ja silloin mun tuttu keksii sanan. Välillä etsin sanan bliss-kansiosta tai Gridin kommunikointisovelluksesta koneelta.
Puhevammaisen puheenlaatu vaihtelee paljon. Välillä kumppanin täytyy keskittyä enemmän. Osa keskittyy paremmin mun puheeseen, ja osa haluu arvata mitä puhun. Välillä joku ei halua ymmärtää mitä puhun, ehkä on siitä kiinni. Tilanteet on erilaisia. Osa mun kavereista saa mun puheesta selvää puhelimessa, ehkä keskittyy puhelimessa paremmin mun puheeseen, paikanpäällä ei keskity.
Nykyään kaikilla on kiire
Tänä päivänä hoitohenkilökunnalla on kiire, eikä heillä ehkä ole aikaa keskittyä. Ulkomaalaiset ymmärtävät minua joskus helposti, koska he pysähtyvät kuuntelemaan puhetta. Puheterapeutit ja tulkit, kaikki jotka tekevät töitä puhevammaisten henkilöiden kanssa ymmärtävät. Ehkä se kuuluu heidän työkulttuuriinsa. 10-15 vuotta sitten kulttuuri oli erilainen. Nyt täytyy tehdä kaikki äkkiä.
Lapsena kaikki tutut ymmärsivät paremmin minun puhetta. Ehkä kaikki kuuntelivat paremmin. Aikaa oli ehkä enemmän. Vanhemmalla ikäpolvella on enemmän aikaa, nuorella ikäpolvella on aina kiire. Kerran soitin muutamalle peruskouluaikaisele kaverille, ja he osasivat tulkata mun puhetta vieläkin yhden sanan alkukirjaimen jälkeen. Peruskouluaikana mun puheesta sai selvää, kun oltiin koko ajan yhdessä. Mun puhe on kuitenkin tullut paljon eteenpäin niistä ajoista.
(O)saammeko jutella? 