Teknologia pelastaa

Photo by Marvin Meyer on Unsplash

Puhevammaisten ihmisten käyttämät kommunikoinnin apuvälineet jaetaan karkeasti kahteen: teknisiin ja ei-teknisiin välineisiin. Tekniset kommunikoinnin apuvälineet voivat olla muutaman viestin mahdollistavia puhelaitteita, tietokoneella toimivia kommunikointiohjelmia tai kirjoittavia puhelaitteita.

Itsenäisyyden kääntöpuoli

Perinteisesti ajatellaan, että tekniset kommunikoinnin apuvälineet tarjoavat puhevammaiselle ihmiselle itsenäisen tavan kommunikoida puhesynteesin avulla. Se ei myöskään vaadi kumppanilta erityisiä taitoja ja nykyisiä puhesynteesillä tuotettuja ääniä on helppo ymmärtää.

Todellisuudessa teknisten kommunikointivälineiden itsenäinen käyttö asettaa puhevammaisille ihmisille monia vaatimuksia mm. motoriikalle, näkökyvylle ja muistille. Halutun sanan tai viestin etsiminen vie aina aikaa ja mitä haastavampaa käyttö puhevammaiselle ihmiselle on, sitä pidemmiksi tauot ennen sanoja ja lausumia venyvät. Tässä kohtaa tarvitaan myös kumppanin taitoja.

Mitä kumppani tekee viiveen aikana?

Kansainvälisen tutkimuksen mukaan viiveet aiheuttavat kumppanin huomion siirtymistä toisaalle, tilanteeseen liittymätöntä puhetta, samanaikaista toimintaa ja keskustelua muiden kanssa sekä haasteita pitää mielessä käsittelyssä oleva asia, jolloin väärinymmärryksen riski kasvaa (mm. Higginbotham & Wilkins, 1999). Myös kumppanin mahdollisuus nähdä ruutu, johon viesti muodostuu, lisää hänen ennakoivia kysymyksiään ja kommenttejaan (Noren, Svensson & Telford, 2013).

Väitöstutkimukseni ensimmäisessä artikkelissa olen analysoinut juuri näitä viiveitä keskusteluissa, kun puhevammainen poika muodostaa viestiään ja puhuva kumppani on äiti. Myös tässä aineistossa äidit saattoivat puhua viiveen aikana, mutta he myös lopettivat puheensa aina ennen puhesynteesillä tuotettua vuoroa. Äitien samanaikainen puhe saattoi kohdistua jollekin toiselle ihmiselle huoneessa tai se oli omaa toimintaa ohjaavaa puhetta esim. ”Ottaisinkohan mä vielä yhen karjalanpiirakan” tai ”Mun pitäiski lukee se esite”. Tässä aineistossa äitien samanaikainen puhe ei häirinnyt keskustelujen etenemistä, vaan näyttäytyi luonnollisena tapana antaa tilaa viestin muodostamiseen.

Vanhanaikaiset välineet

Ajoittain näiden keskustelujen puhevammaiset pojat myötäilivät äitien samanaikaista puhetta nyökkäilemällä, mutta he eivät keskeyttäneet viestinsä muodostamista. Välikommentin tuottaminen olisikin vaatinut alkuperäisen viestin uudelleen aloittamista, koska jatkaminen samasta kohdasta, johon viestin muodostus jäi, ei olisi ollut poikien käyttämällä kommunikointiohjelmalla mahdollista.

Joissakin puhelaitteissa kahden viestin yhtäaikainen tuottaminen on mahdollista, mutta tämä on hyvä esimerkki siitä, että kommunikoinnin apuvälineiden suunnittelussa ei käytetä riittävästi tietoa puhevammaisten ihmisten vuorovaikutuksesta kommunikoinnin apuvälineillä. Nykyiset tekniset kommunikoinnin apuvälineet ovatkin pysyneet vuosikausia hyvin samanlaisina ja myös niiden hyödyntämä teknologia on monelta osin ajastaan jäljessä.

Nämä ovat yllä olevan tekstin avaisanat kuvina.

Jeren mietteitä

Kirjoittavan puhelaitteen hyviä ominaisuuksia

Olen noin viiden vuoden ajan käyttänyt pääasiallisena kommunikointikeinonani kirjoituskoneen tyyppistä Alloraa. Se toimii niin, että kirjoitan siihen ensin lauseen, joka näkyy sekä omalla näytölläni että keskustelukumppanille tarkoitetulla ns. etunäytöllä. Sitten se puhuu kirjoittamani tekstin nappia painettaessa.

Muita Alloran HYVIÄ ominaisuuksia ovat mm. tekstiviestien lähettäninen (Allorassa on samanlainen sim-kortti kuten kännyköissäkin) sekä myös kännyköistä tuttu sanaennustus. Lisäksi Alloralla pystyy säätämään tv:n ja radion kanavia ja ääntä. Kylällä kulkiessa sillä on helppo jutella vastaan tulevien tuttujen kanssa. Olen myös pitänyt Alloralla puheen sen muistiinpano-toiminnon avulla valmistuessani peruskoulusta.

Kun kone menee rikki

Mitä tulee Alloran huoltoon, sen huoltavaa tahoa ei voi sanoa kauhean nopeaksi organisaatioksi. Huolto kestää viikkotulkulla, eikä varalaitteita heru. Joudun pärjäämään sen aikaa joko näyttämällä kirjaimia pyörätuolin pöytälevyssä olevasta aakkostaulusta tai viittomilla, joita ei kuitenkaan ymmärretä koulussani Spesiassa, jossa asun ma-pe, vaan ainoastaan kotona.

Aakkostaulun käytössä ärsyttää erityisesti se, että joidenkin kyky tulkita aakkostaulun käyttöäni on niin heikko, että joudun näyttämään kirjaimia normaaliin näppäilynopeuteeni nähden TOLKUTTOMAN hitaasti!

Puutteistaan huolimatta suhteeni Alloraan muistuttaa hyvää avioliittoa, venyy ja paukkuu muttei katkea:)

Janin mietteitä

Ensimmäisiä teknisten kommunikointiapuvälineiden käyttäjiä

Minulla oli jo 90-luvulla Bliss-ohjelma tietokoneella. Aluksi käytössäni oli pöytäkone, mutta parin vuoden päästä siitä hankin ensimmäisen läppärin ja sen ansiosta pystyin käyttämään ohjelmaa joka paikassa. Käytin ohjelmaa pääasiassa näppäimistön kautta neljänumeroisilla koodeilla, jonka kautta bliss-sana tuli viestiruutuun. Jokaisella sanalla oli oma numerosarjansa ja muistan edelleen melkein jokaisen. Valmiina merkkejä oli 4500, mutta lisäsin sinne myös paljon itse tekemiäni uusia merkkejä.

Parasta oli se, että pystyin puhumaan ohjelman avulla itsenäisesti. Ei tarvinnut pyytää toista ihmistä kirjoittamaan mun puolesta. 90-luvulla menin ulkomaille kansainväliselle Bliss-leirille, missä oli yli kymmentä eri kieltä puhuvaa henkilöä. Otin sinne läppärin mukaan ja meillä kaikilla oli yhteinen kieli. Yksi huono puoli kansainvälisessä leirissä oli se, että osasin paljon enemmän blissmerkkejä kuin toiset. Koska pystyin kommunikoimaan vain muutamien leiriläisten sekä leirin ohjaajien kanssa, en hyötynyt leiristä niin kuin olisin halunnut.

Ohjelmat ja ohjaimet kehittyivät

Ensimmäisen bliss-ohjelman lisäksi mulla on ollut käytössä siitä myös uudempi versio. Siinä pysty käyttämään sekä bliss-merkkejä, että muita symbolikuvia samaan aikaan. Bliss-ohjelmassa pystyi kääntämään symbolit myös muille kun suomenkielelle. Tulee mieleen eräs tilanne, kun saksankielinen avustajani ei ymmärtänyt mitä sanoin. Käänsin asiani Bliss-ohjelmalla saksaksi ja niin avustaja ymmärsi mitä sanoin. 

Nykyään kotona kommunikoin pääasiassa puhumalla. Puheeni on epäselvää, joten tarvittaessa minä oon käyttänyt Grid 3 – ohjelmaa uusien ihmisten, kuten avustajien ja uusien hoitajien sekä esim. kuntoutuspaikan henkilökunnan kanssa. Valitsen kuvia bluetooth-hiirellä ja välillä kosken näyttöön sormella. Näppäimistön ja bluetooth-hiiren lisäksi mulla on ollut vuosien varrella käytössä monenlaisia hiiriä, kuten joystick, iso pallohiiri, päähiiri, huulihiiri ja ajotikku.

Käytännön haasteita

Silloin 90-luvulla oli haastavaa, kun koneen muisti oli niin pieni, ettei tila riittänyt peruskäyttöön. Mun piti hommata ulkopuolinen kiintolevy niin sitten Bliss-ohjelma pelasi paremmin. Aluksi minä jouduin ottamaan myös korpulle tallenteet.

Mulla on ollut Grid-ohjelma sekä tabletilla, että läppärillä. Kun käytin tablettia, mulla oli myös kiinnitysvarsi pyörätuoliin. Haasteena oli, ettei kukaan oikein osannut laittaa tukivartta tuoliin kiinni. Nyt taas on välillä hankalaa, kun mun pöytälevy on niin pieni, että läppäri ei oikein mahdu siihen.

Danielin mietteitä

Yhden painalluksen puhelaite on hyvä

Minulla on käytössä puhelaite. Sillä minä kerron asioita ja esittelen itseni. Se on hyvä, ääni on hyvä. Sillä pystyn olemaan itsenäinen. Äiti, isä ja avustaja osaavat sitä käyttää.

Tietokoneen ohjaaminen oli vaikeaa

Minulla oli käytössä tietokone. Siinä oli TAIKE-taulusto. Minä käytin tietokonetta kahdella pääpainikkeella. Ohjaustapa oli liian vaikea.

WhatsApp viestit toimii

Nyt minulla on tabletti, jossa on WhatsApp. Ensin minä kerron asian jollekin, ja hän kirjoittaa sen tabletille ja lähettää viestin.

Minun unelmani

Minä unelmoin että voisin kirjoittaa. Kansiossa ei ole kaikkia sanoja, mitä minä tarvitsen, eikä kaikki osaa kansiota käyttää.

Minä tarvitsen koneen mikä kirjoittaa sen, mitä minä ajattelen.

Nämä kuvat Daniel valitsi kansiostaan kirjoittaessaan ylläolevan tekstin.

8 thoughts

    1. Hei Markku! Danielin käyttämässä AACi-kommunikointikansiossa on Boardmaker – nimisen tietokoneohjelman merkkejä; usein niistä puhutaan myös PCS symboleina. Ohjelmalla voi luoda erikokoisia ja sisältöisiä kommunikointitauluja aina tarpeen mukaan. Sekä AACi-kansio että Boardmaker ohjelma ovat maksullisia ja löytyvät helposti verkosta hakemalla. Ilmainen keino luoda kommunikointitauluja löytyy Papunetistä http://papunet.net/materiaalia/kuvatyokalu. Kannattaa kokeilla!
      Terveisin Irina

      Tykkää

  1. Kiitos taas, kun jaatte kokemuksianne ja nostatte esille tärkeitä asioita kommunikointiin liittyen. Löytyisikö teiltä tietoa siitä, kuinka paljon Suomessa on ihmisiä, jotka hyödyntävät teknologiaa tai tietokoneita kommunikoinnissaan? Millaisesta porukasta suurin piirtein puhutaan?

    Tykkää

    1. Karkeasti ottaen teknologiasta ja tietokoneista voisi hyötyä noin puolet puhevammaisista ihmisistä. Puhevammaisia ihmisiä taas arvioidaan olevan noin 65 000. Hyöty voidaan nähdä monella tapaa: tietokoneet/tabletit kirjoittamisen tukena (sanaennustus, puhesynteesi, erityyppiset ohjainratkaisut, joilla helpotetaan tietokoneen käyttöä, lukituki), tietokoneet/tabletit kommunikointisovelluksen alustana (sanapohjainen, kuvapohjainen, kirjoitusmahdollisuus jne.).
      Tietotekniikkaa on hyödynnetty kommunikoinnissa jo 1980-luvun lopulta saakka. Silloin tekniikka osin rajoitti ja osin mahdollisti kommunikoinnin, kuten Janikin blogissa totesi.
      Tietotekniikkaa kommunikoinnissa (tietokoneissa/tableteissa ja puhelaitteissa) hyödyntää siis tuhannet ihmiset Suomessa, mutta tarkkoja lukuja ei ole. Siksi tarvittaisiinkin tarkempaa kartoitusta asiasta. Tikoteekki-verkoston sivuilta löytyy ne erikoissairaanhoidon tahot, jotka toteuttavat vaativia kommunikoinnin apuvälinearviointeja Suomessa.

      Tykkää

  2. Olen itse ollut pyörätuolissa 25 vuotta, enkä ole sinä aikana myöskään puhunut. Minun elämässä tietotekniikka näyttelee myös erittäin tärkeää osaa. Pidän tietokoneen avulla yhteyttä sukulaisiin ja ystäviini, hoidan sen avulla joka päiväset toimisto ja arkiasiat, maksan laskut, työskentelen sen avulla ( olen kirjoittanut kaksi kirjaa , pidän blogia sekä kirjoitan puheita) ja olen jopa löytänyt aviomieheni internetistä. Puhun kuitenkin ihan kirjaintaulun avulla, mikä tapahtuu erittäin paljon nopeammin kuin asian kirjoittaminen. Puhumattakaan siitä, miten siinä säilyy kontakti muihin ihmisiin. Itse pidän tätä ilma-aakkosin puhumista huomattavasti mukavampana molemmalle osapuolelle. Henkilöt, keiden kanssa tavaan usein osaavat kirjainten paikat ulkoa, joten kirjaintaulua ei tarvitse kantaa mukana. Tässä videot kaikista tavoista sekä Tikoteekin pieni video arjestani; https://www.youtube.com/watch?v=Py3RrLfhzBo

    Tykkää

  3. Kiitos Kati, kun toit keskusteluun myös teknologian merkityksen etäkommunikoinnissa! Uteliaana kysyn, että oletko koskaan käyttänyt teknisiä apuvälineitä kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa, vai onko sinulla aina ollut selkeä jako lähi ja etäviestinnän välineille? Jos olet käyttänyt teknologiaa lähiviestinnässä niin, mikä siinä oli se suurin haaste sinulle? Motorisen käytön hitaus vai joku muu? t. Irina

    Tykkää

    1. En ole koskaan käyttänyt tietokonetta puhuttaessa kasvokkain, koska se on erittäin hidasta ja kuten sanoinkin siinä häviää se kontakti muihin ihmisiin. Minä itseasiassa pidän siitä , että pitää katsoa silmiin tavatessa. Koko kommunikoint tilanteesta tulee huomattavasti intiimimpi.

      Tykkää

Vastaa käyttäjälle markunmieteblogi Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s