Se hetki meni jo

Photo by Alex Guillaume on Unsplash

Toisin kuin kahdenkeskisissä vuorovaikutustilanteissa, ryhmätilanteissa osa osallistujista voi olla aktiivisia vastaanottajia ja osa passiivisempia kuulijoita. Vaikka osallistujien aktiivisuuden taso vaihtelee, keskustelu kulkee koko ajan ajallisesti eteenpäin. Vuorovaikutustutkimuksen pohjalta tiedämme, että niin kahden- kuin monenvälisisissä keskusteluissa osallistujat edesauttavat vuorovaikutuksen etenemistä.

Ajassa pysymisen haaste

Kun keskustelussa on mukana kommunikoinnin apuväline, osallistujat orientoituvat samalla tavoin keskustelun ajalliseen etenemiseen. Ilmausten tuottaminen teknisen kommunikoinnin apuvälineen avulla vie kuitenkin aina enemmän aikaa, sillä merkkien löytäminen tuhansien merkkien joukosta ja halutun merkin aktivoiminen on huomattavasti hitaampi prosessi kuin puheen tuottaminen.

Kahden kesken keskustellessa paineet ajan käytölle ovat vähäisemmät kuin ryhmätilanteessa. Kahdenkeskisissä tilanteissa puhuvan kumppanin on periaatteessa helpompaa odottaa avusteisen ilmauksen rakentamista kuin ryhmätilanteessa, jolle on luontaista osallistujien aktiivisuuden vaihtelu keskustelun aikana. Ryhmätilanteissa vuorovaikutus muiden osallistujien välillä harvoin taukoaa kokonaan siksi aikaa kun apuvälineen käyttäjä rakentaa viestiään. Puhevammaisen ihmisen mahdollinen muu viestintä, kuten ilmeet tai eleet, viestin rakentamisen aikana voivat jäädä ryhmän vuorovaikutuksen peittoon. Kun apuvälineellä tuotettu viesti on valmis, muiden keskusteluun osallistujien voi olla vaikea ymmärtää sen merkitystä, jos keskustelu on rakentamisen aikana siirtynyt jo muihin teemoihin. 

Ajassa pysymisen haasteellisuuden vuoksi puhevammaisten ihmisten voi olla vaikea osallistua spontaanisti ryhmätilanteisiin. Howeryn (2018) mukaan tämä vähentää myös heidän motivaatiotaan osallistua ryhmäkeskusteluihin ja lyhentää käytettyjen ilmausten pituutta, joka on taas riski kielen oppimisen näkökulmasta.

Onko mitään tehtävissä?

Kommunikoinnin apuvälineen käyttäjä voi nopeuttaa merkkien välisiä siirtymiä samoilla keinoilla kuin mitä kahdenkeskisissä keskusteluissa esim. ennakkoon valmisteltujen viestien avulla ja aloittamalla oman vuoron rakentamisen edellisen vuoron aikana (Savolainen, 2020).

Ryhmäkeskusteluja, joissa joku osallistujista käyttää kommunikoinnin apuvälinettä on tutkittu vasta vähän. Howeryn (2018) ja Teglerin ym. (2020) tutkimusten mukaan institutionaalisissa tilanteissa, esimerkiksi oppitunneilla tai kokouksissa, ryhmän vetäjä voi vahvistaa apuvälineen käyttäjän osallistumista monella tavoin. Ryhmän vetäjä voi vuoroja jakaessaan osoittaa vuoron selkeästi apuvälineen käyttäjälle esim. nimeämällä vastaajan, jolloin muut osallistujat eivät ennätä vastaamaan ensin. Tällöin myös muut osallistujat voivat orientoitua vastausviiveeseen ja mikäli he eivät malta odottaa, ryhmän vetäjä voi eleiden ja ilmeiden avulla osoittaa, kenelle vuoro siinä hetkessä kuuluu. Myös kommunikoinnin apuvälineen näytön tapahtumien kuvaileminen kaikkien kuullen vähentää aikapaineita, kun kaikki voivat seurata ilmauksen rakentamista. Institutionaalisissa tilanteissa apuvälineen käyttäjä hyötyy myös siitä, että hän tietää ennakkoon käsiteltävät asiat esim. kokouksen asialistan tai läksynä kuulusteltavat asiat, jolloin hän voi valmistella oman puheen vuoronsa ennakkoon. Oppituntitilanteissa usein käytetty keino on antaa kaikille oppilaille yhtä aikaa jokin asia mietittäväksi, jolloin kaikilla on oma rauha valmistella vastaustaan. Ryhmätilanteissa myös yhteisöllisten sovellusten, esim. Flingan, käyttäminen keskustelualustana vähentää aikapaineita, kun jokainen voi kirjoittaa ajatuksensa omassa rauhassa. Tälläiset sovellukset vaativat kuitenkin kirjoitustaidon.

Spontaaneissa ryhmätilanteissa, joissa ei ole vetäjää, apuvälineen käyttäjän voi olla kuitenkin vaikea päästä keskusteluun mukaan, mikäli muut osallistujat eivät osaa odottaa ilmauksen rakentumista. Tällöin on tärkeää, että puhevammaisella ihmisellä on järjestelmässään merkkejä, joiden avulla hän voi esim. pyytää muita odottamaan tai sanoa, että asiani liittyy aiemmin käsiteltyyn teemaan. Puhevammaisen ihmisen kanssa työskentelevien ammattilaisten on tärkeä nostaa esiin näitä strategioita, joiden avulla ryhmätilanteisiin osallistuminen on mahdollista.

Tässä on edellisen tekstin avainsanat kuvina

Janin mietteitä

Puhesynteesi helpotti juttelua luokassa

Kävin koulua 80-luvulla. Minä halusin olla tavallisella luokalla, enkä aina erityisluokalla. Tavallisessa luokassa oli eri meno. Osa aineista oli mulle räätälöity. Koulussa osallistuin jutteluun näyttämällä bliss-merkkiä taulusta. Osa opettajista antoi minun kertoa ensin esim. kuulumiset. Kaikkien muiden tarvi odottaa. Siinä kesti välillä pitkään, kun hain bissmerkkiä. Väilillä minä keksin sinne päin olevan merkin. Välillä taas merkkien hakeminen oli nopeaa, kun tutut merkit löytyi nopeasti. Välillä halusin puhua viimeisenä, että kaikki muut saivat ensin pälättää. Silloin ehdin miettiä merkit valmiiksi.

Kouluaikoina tarvitsin aina jonkun sanomaan ääneen osoittamani merkit. Mikäli henkilökuntaa ei ollut, niin joku muu oppilas luki merkin luokalle ääneen. Onnistuminen oli kiinni siitä, minkalaisia luokkalaiset olivat. Osa oli enemmän vammaisia, osa oli tavallisella luokalla, ja osa oli erityisluokalla. Tietokoneohjelmalla pystyin muodostamaan pidempiä kertomuksia. Tietokone ei kuitenkaan lukenut merkkejä ääneen vain jonkun täytyi silloinkin lukea merkit luokalle. Usein myös printtasin viestin ja toimitin sen vastaanottajalle. Sitten pari vuotta ennen kuin peruskoulu loppui minä hankin kannettavan, jossa oli puhesynteesi, ja sitten oli helpompi puhua luokkatilanteissakin. Oli helpompi kantaa sinne tänne ympäri koulua sitä kannettavaa.

Tulkki on usein tarpeen isomman porukan kanssa

Nykyään käytän tulkkia epäselvän puheeni tulkkaamiseen. Tulkin kanssa pääsen helposti osalliseksi ryhmäkeskustelua. Siitä on kiinni, kuka on tulkkina. Osa heistä ymmärtää heti, mitä sanon, mutta osa ei. Yleensä minä annan ensin toiselle suunvuoron, ja sitten minä selitän tulkille, mitä minä haluan sanoa.

Isossa porukassa on hyvä, että on tulkki. Jos ei ole tuttu porukka, on hyvä, että tulkki on mukana. Tulkin välityksellä voi puhua enemmän asioita. Pikkuporukassa ehkä muut antavat enemmän aikaa ja suunvuoroja. Jotkut pikkuporukastakin sanovat, että koeta ottaa tulkki, koska sitten heidän ei tartte keskittyä mun puheeseen ja toisetkin saa enemmän suunvuoroja. Aina ei kuitenkaan saa tulkkia.

Jeren mietteitä

Suunnitelmallisuus auttaa

Itse olen varsin aktiivinen keskustelija, mutta se vaatii hieman suunnitelmallisuutta. Esimerkiksi koulussa ja harrastuksissa, teen niin, että kirjoitan ensin asiani puhelaitteeseeni Alloraan ja sitten vasta viittaan ja sanon asiani. Yhteistyö opettajien ja ym. vetäjien kanssa on tässä suhteessa sujunut aina melko hyvin.

Palauttamiskeinojakin tarvitaan

Sen sijaan vierailuilla, jos jään keskustelusta jälkeen, käytän seuraavaa keinoa. Kirjoitan ensin. Sitten viiton ”tämä liittyy siihen edelliseen” ja laitan  Allorani puhumaan. Tämä tietenkin edellyttää sitä, että joku paikallaolijoista ymmärtää viittomia.

Ajoittaisista haasteista huolimatta saan sosiaalisuudesta paljon iloa ja suosittelen aktiivisuutta muillekin kanssakommunikoijille!

Danielin mietteitä

Kaksin on helpompaa

Minä tykkään keskustella kahdestaan. Silloin minä saan enemmän ja nopeammin puheenvuoroja. Jos on paljon vieraita ihmisiä, minä en puhu paljon, minä kuuntelen.

Apua vuoron saamiseen

Jos minä tunnen keskustelukumppanit, minä pyydän puheenvuoron äänellä. Minä tykkään, että vetäjä antaa puheenvuoron nimellä. Muuten minä en ehkä huomaa, että on minun vuoro. On helpompaa, jos tietää aiheen ennakkoon.

Nämä merkit Daniel valitsi kansiostaan

2 thoughts

  1. Onpa hyvä ja hyödyllinen blogi jälleen! Tärkeä aihe nostettu esille. Kahdenkeskisissä keskusteluissa ongelmaa ei niinkään synny, mutta ryhmäkeskusteluissa vuoron saaminen tai spontaanin kommentin heittäminen on haasteellista.
    Tässä on ryhmän vetäjälle haastetta kyetä huomioimaan kaikki osallistujat, täytyy olla toimiva keino saada puheenvuoro.
    Tiettyihin ryhmätilanteisiin toki voi miettiä kommentia ja puheenvuoroa jo etukäteen kuten blogista kävi ilmi mutta vapaa massa tilanteessa äänen kuuluviin saaminen voi olla vaikeampaa, se edellyttää myös mahdolliselta tulkilta/avustajalta herkkyyttä tukea ja rohkaista puhevammaista ottamaan tilaa osallistumiseen.
    Kiitos Janille, Jerelle ja Danielille omakohtaisista kokemuksista
    Ne on arvokkaita meille keskustelukumppaneille.

    Tykkää

  2. Kiitos kommentista. Varsinkin etä-jutuissa erityisesti vieraiden kanssa kommunikointi on hankalaa (unohdin kirjoittaa blogiin)

    Tykkää

Vastaa käyttäjälle Tuula Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s